Vinkkejä uniperinteistä: Tiibetiläinen unijooga

Selkounien mahdollisuuksia on sovellettu systemaattisimmin todennäköisesti tiibetiläisessä unijoogassa, jossa selkounet on tunnettu jo vuosituhansien ajan. Tiibetinbuddhalaisuudessa, eli tantrismissa, selkounia käsitellään toki hyvin erilailla kuin meillä länsimaissa. Buddhalaisen ajattelun mukaan harjoittajien päämäärä elämässä on vapautua joogan avulla maallisista huolista ja jälleensyntymästä. Munkit antautuivat vuosikymmeniksi buddhalaisille hiljentymis- ja uniharjoituksille. Harva länsimaalainen löytää itsestään tällaista motivaation ja sitoutumisen astetta.

Selkounien merkitys tiibetinbuddhalaisuudessa on toki hyvin erilainen kuin oma uniharrastuksemme. He käyttivät uniharjoituksia tai unijoogaa ymmärtääkseen buddhalaiset opit maailmasta harhakuvana ja edistymään kohti valaistumista ja ykseyttä, eli Nirvanaa. Buddhalaisen käsityksen mukaan koko maailmankaikkeus on ikään kuin Buddhan “Suurta unta”. Selkouniharjoituksia he käyttivät elämäksi kutsutun uni-illuusion oivaltamiseen. Vaikka emme ehkä jaa unijoogien kanssa buddhalaista maailmankäsitystä, voimme silti oppia eri tekniikoista, joita he käyttivät unien hallitsemiseen.

Tiibetin unijooga tunnetaan parhaiten tantralaisen buddhistin Naaropaan opetuksista 1000-luvun (jaa) vaihteen tienoilta. Hänen opetukseen selkounista kuuluu George Gillespien mukaan kuusi vaihetta (Lucid Dreams in Tibetan Buddhism. George Gillespie teoksessa Conscious Mind, Sleeping Brain: Perspectives on Lucid Dreaming (toimittanut.) Jayne Gackenbach & Stephen Laberge. 27-35. Plenum Press,1988.):

  • Lämpöjooga, jonka avulla kylmillä vuoristoseuduilla asuvat munkit oppivat hallitsemaan ruumiinlämpöään mielensä avulla. He pystyivät mm. kuivattamaan päällensä laskettuja märkiä lakanoita pakkasessa.
  • Ruumiin harha. Tässä vaiheessa oppilas oppi jooga-asentojen ja visualisaatioharjoitusten avulla pitämään kaikkea ilmenevää illuusiona ja tyhjänä itsenäisestä olemassaolosta unikuvien tapaan.
  • Unitilassa selkouniharjoitukset keskittyivät unien hallintaan.
  • Kirkas valo. Oppilas tajuaa sekä valvehavaintojensa että uniensa olevan mielensä tuotetta, eli harhaa. Hän pyrkii katkeamattomaan tietoisuuteen myös uniensa ja syvänunen aikana.
  • Kuoleman jälkeinen tila. Tiibetin buddhalaisuudessa tätä kutsutaan Bardoksi, ja sen uskotaan olevan eräänlainen pitkittynyt unitila, jonka aikana vainaja kokee pelottavia näkyjä, jotka riippuvat hänen elämänsä aikaisista uskomuksista. Selkounissa tällaisia pelottavia kuvia opetellaan hallitsemaan, jolloin saavutetaan taito, joka auttaa jälleensyntymisen kierrosta vapautumisessa tai löytämään edullisemman kohdun jälleensyntymää varten. Kuoleman kohtaamista käsitellään Bardo Thödollissa eli tiibettiläisessä kuolleiden kirjassa.
  • Tajunnan siirto. Tässä vaiheessa opitaan siirtämään tietoisuus jumalmaailmoihin, uuteen kehoon kuolemanjälkeisestä tilasta tai jopa kuolleeseen ruumiiseen.
    Tietenkään emme voi käyttää tiibetinbuddhalaisia käsityksiä sellaisenaan omissa selkouniharjoituksissamme, mutta seuraavaan on koottu muutamia vihjeitä, jotka voivat olla avuksi myös meille. Edellä esitellyssä kolmannessa unijoogan vaiheessa eli unitilassa tiibetinbuddahalaiset opettavat mm. käsittämään unitilan luonteen, muuttamaan unen sisältöä, tajuamaan unen harhan ja keskittymään unitilan mietiskelyyn.

Unitilan käsittäminen tarkoittaa tietoisuutensa säilyttämistä katkeamattomana valvailla ja unessa. Tätä voi ehkä verrata SISU- eli suoraan valveilta käytettyyn nukahtamistekniikkaan. Tähän liittyy myös syventyminen viime minuutteihin saakka ennen nukahtamista aiheeseen, josta halutaan nähdä unta.

Päiväsaikaan tulisi pitää mielessä, että kaikki asiat ovat unenkaltaisia. Emme koe asiaa sellaisenaan, esimerkiksi taivaalla nähtyä pilveä, vaan mielemme luoman kuvan asiasta. Samalla tavalla mieli luo unikuvat nukkuessa. Päivällä tieto välittyy aistiemme kautta ulkomaailmasta, mutta unessa tieto synnytetään sisäisesti. Tieto käsitellään molemmissa tapauksissa samoilla aivoalueilla, joten kokemuksemme ja mielemme kannalta koetut unikuvat vaikuttavat yhtä todellisilta kuin “aidot” kuvat.

Joogaoppilaita kehotetaan ajattelemaan päivän mittaan: “Tämä on unta”. Buddhalaisen ajattelun mukaan päivän halut ilmestyvät toisinaan uniin, siksi on hyvä haluta tunnistaa uni myös päivällä.

Unia voi muuttaa esimerkiksi muuttamalla pienet esineet isoiksi tai toisinpäin, hajottaa yksi asia tai esine moneksi ja koota moni erillinen asia taas yhdeksi. Oppilasta kehotetaan ajattelemaan erilaisia paratiiseja (Buddhan valtakuntia) ja siirtymään niihin.

Pelottavista unikuvista neuvotaan tunnistamaan niitä oman mielensä tuotteeksi. Jokin joka on oma luomus, ei voi vahingoittaa, eikä sitä ole syytä pelätä.

Mietiskelemällä unitilaa, se käsitetään illuusioksi. Pitämällä unissa mielensä hiljaisena ja vapaana ajatuksista unijoogit voivat muuttaa näkemänsä jumalien hahmot mielen ajatuksista vapaan sisällön mukaisiksi. Tästä tajutaan sekä valve-, että unitilan olevan illuusioita eli mielen luomaa harhaa. Jos harrastat mietiskelyä, voit koittaa sitä myös unta nähdessäsi.

Jos heräät liian nopeasti juuri kun olet oivaltamassa unesi uneksi, buddhalaiset tekstit suosittelevat syömään hyvää ja ravitsevaa ruokaa sekä tekemään rankkaa ruumiillista työtä päiväsaikaan. Näin unesta tulee syvempää. Jos uni on liian syvää, etkä saavuta tietoisuutta, vain lämpöjooga kuulemma auttaa.

Lue lisää unijoogasta myös Ollin unijooga.fi sivuistolta.

« Takaisin aiheisiin